The Very Saddening Adventures of a Pitiful Animal
The Very Saddening Adventures of a Pitiful Animal koostuu kappaleista, jotka on sävelletty enimmäkseen vuosina 1997-1999. Suurin osa oli odottanut pöytälaatikossa, eikä niitä oltu soitettu bändin kanssa ennen vuotta 2016, kun äänitykset alkoivat. Poikkeuksena Waste, joka oli äänitetty jo kahteen otteeseen kahden eri kokoonpanon kanssa.
Levyn äänityksiä varten kappaleita treenattiin muutamaankin otteeseen suunnilleen samalla kokoonpanolla, joka toimi taustabändinä Leandro Silvan julkaisulla Capoeira E Sua Musicalidade. Soittamassa olivat siis Maiju Lahtinen (koskettimet, laulu, alttoviulu), Teijo Kostiainen (basso + äänitystekniikka), Olli Kalmari (rummut ja perkussiot) sekä Antti Koivistoinen (kitara). Antin ansiokkaan jazz-kitaroinnin lisäksi moniin kappaleisiin vähän raskaampaa ja rokimpaa otetta, joten muutamiin kappaleisiin kutsuttiin avuksi Timo Hanhisalo. Taustalauluihin napattiin avuksi Ollin puoliso Miranda, joka ystävällisesti myös lausuu The Other End of the Fairy Talen ranskan- ja japaninkieliset osiot.
Vaikka kappaleet olivat pyörineet Maijun pöytälaatikossa ja vihkosissa pitkään ja ne olivat jo vuosia aikaisemmin vakiinnuttaneet rakenteensa, niiden lopulliset sovitukset tehtiin käytännössä treenikämpällä, joko treenatessa tai äänitysten myötä. Päällekkäisäänityksiä tehtiin huolettomasti, koska ajatuksena oli vain saada pitkään joutilaina lojuneet kappaleet jollain lailla julki ja talteen. Muutamien kappaleiden kohdalla oli joitain ajatuksia siitä, miltä ne voisivat kuulostaa (esim. Sod oli jo lähtöajatukselta massiivinen kappale ja Sometimes, Some Day taas kohtuullisen pieni).
The Very Saddening Adventures of a Pitiful Animalin äänitykset valmistuivat maaliskuussa 2019, mutta sen julkaisu viivästyi mm. siksi, ettei Maiju osannut päättää, millä artistinimellä levy julkaistaisiin. Levyn nimi sinällään tuli helposti, koska levyn kappaleet muodostavat tarinan kaaren. Lopulta artistinimeksi tuli Teresia von Storm, koska se oli sopivan röyhkeä ja lennokas. Ihan tuulesta ei tuota nimeä temmattu, vaan se löytyi erään Maijun isoäidin kirjan sisäkannen omistuskirjoituksesta. Nimi oli ilmeisesti jonkinlainen sisäpiirin vitsi: isoäidin nimi oli Terttu (onhan se Teresian johdannainen) ja hänen suvustaan löytyi Storm-nimisiä henkilöitä - joista tiettävästi joku oli Storm myös luonteensa puolesta.